Kesäloman ensimmäisen päivän kunniaksi päätettiin Patsan kanssa lähteä oikein kunnolliselle road tripille. Minulla oli mielessä yksi erityinen kohde, jossa halusin ehdottomasti käydä ja loput kohteet suunniteltiin tähän ympärille. Suunnitelma muuttui hiukan matkan varrella, mutta niinhän parhaat suunnitelmat aina!
Alkuperäisellä listalla oli kirpputori Tampereella, mutta ensimmäisellä etapilla päätettiinkin muuttaa suunnitelmaa ja kohteeksi valikoitui Kirpputori Portobello Hämeenlinnassa. Ollaan kirppistelty Hämeenlinnassa aiemminkin, mutta siitä on tosi pitkä aika ja vaikka paikat olivat tuttuja, oli mielenkiintoista yhdistää kaukainen muisto nykypäivän ymmärrykseen Hämeenlinnasta. Tehtävänannossa toivottiin jännittäviä kohteita, ja jännittävän tästä teki ensinnäkin nimi (kuka nimeää kirpputorin sienen mukaan!) ja toisekseen menneisyyden ja nykyisyyden yhdistyminen.
Tykkään kirpputoreista, ja ne ovat myös työn kannalta mielenkiintoisia kohteita. Katselen yleensä astioita, kirjoja ja muuta erikoisempaa. Yritin löytää sopivaa kirjaa black out -runoiluun, mutta sellaista ei tarttunut mukaan. Sen sijaan napattiin matkaan lasinen tuoppi, joka myöhemmin huurrutetaan ja siitä nautitaan kylmää juomaa hellepäivänä.
Toinen kohde sijaitsee myös Hämeenlinnassa ja täällä ollaan käyty usein ennenkin. Mystiikkaa ja pieniä ilonpirskahduksia elämään tarjoilee vakaalla otteella Tarotpuoti. Tällä kertaa puodista tarttui mukaan teräväreunainen obsidiaanipalanen ja kissa-aiheiset tarot-kortit.
Täällä Hämeenlinnan alueella on mahtavaa vanhaa puustoa ja järven ympärys on uskomattoman vehreä. En meinaa ihan edes kestää näitä pajuja! Tästä Tarotpuodin vierestä lähtee myös pieni luontopolku, joka polveilee järven rantaa myöten. Suositus sillekin!
Hämeenlinnasta suuntasimme eteenpäin kohti Iittalaa. Iittala on meille tuttu pysähdyspaikka, olemme käyneet siellä säännöllisen epäsäännöllisesti jo yli kymmenen vuoden ajan. Vaikka pysähdys ei sinällään ole jännittävä, toivoimme saavamme Iittalassa lounasta ja paikallinen ravintola on ollut hyvin vaihteleva niin tarjottavien määrän kuin laadunkin suhteen.
Piipahdettiin ensin nopeasti Iittalan myymälän puolella ja löydettiin uusi paistinpannu alepöydältä, kuten olin salaa toivonutkin tapahtuvan. Löysin myös aivan ihanan värisen piirakkavuoan, mikä parantaa merkittävästi erilaisten piirakoiden valmistamisen todennäköisyyttä. 😀
Sitten ravintolaan. Paikalla oli uusi yrittäjä ja jo nopea vilkaisu sai aikaan positiivisen fiiliksen. Asiakkaita oli runsaasti ja henkilökunta liikkui vauhdikkaasti saadakseen ruokaa esille. Salaatti-keitto-buffetin tarjottavat olivat omalla tavallaan tosi tavallisia, mutta kaikki maut olivat hyviä, pasta ja kana olivat oikean kypsyisiä ja mikä parasta – kahvi oli oikein hyvää! Jälkkärinä oli jonkinlainen pappilan hätävara ja sekin oli tosi herkullista!
Mahat täynnä ja kaikin puolin hyvillä mielin lähdimme kohti seuraavaa kohdetta. Voipaalan kartanon parkkipaikalta suuntasimme ylös polkua kohti viereisen ”vuoren” lakea.
Täällä sijaitsee muinainen linnavuori, joka on rakentunut jääkauden loppuaikoina muodostuneiden suppien ympärille. Olen lukenut oman osani 1000-1500 -luvuille sijoittunutta kirjallisuutta ja oli tosi mielenkiintoista käydä ihan oikealla linnavuorella. Suojamuureista oli vielä jonkin verran kivistöä jäljellä ja muinainen portin paikka näkyy maastossa edelleen avoimena.
Vuoren laelta ja muurin päältä on mahtavat näkymät ympäröivään laaksoon. Tältä tähystyspaikalta on varmasti nähty hienosti varoitustulet, jotka ovat ohjanneet paikallisten siirtymistä turvaan suppiin vihollisen lähestyessä.
Palasimme alas kartanon pihalle ja siirryimme barokki-puutarhaan. Puutarha oli varsin vaatimaton tällä hetkellä, kun omenat ovat jo päättäneet kukintansa ja ruusut ja pionit eivät ihan vielä olleet päässeet alkuun. Akileijat ja kurjenmiekat kuitenkin kukkivat mitä kauneimmin ja paikalla pystyi kuvittelemaan kesäiset piknikit, aurinkovarjot ja taftihelmojen kahinan.
Olisimme halunneet pysähtyä myös Sääksmäen upeassa kivikirkossa, joka on rakennettu alunperin noin vuonna 1500. Kirkko on aivan järviä halkovan tien varrella ja sen massiivinen julkisivu näkyy kauas. Harmittavasti kirkossa oli juuri vihkitilaisuus emmekä päässeet näkemään kirkosta restaurointien yhteydessä löytyneitä muinaisia taideteoksen osia.
Viides etappi sijaitsi pienen ajomatkan päässä Jämijärvellä. Olen halunnut käydä täällä uhrilähteellä jo jonkin aikaa ja se olikin matkamme pääkohde. Tie lähteille kulki aivan mahtavan harjumaaston läpi, maasto oli kirkkaan vihreää mustikkaa, tummaa vihreää sammalta, vaaleaa jäkälää ja rusehtavaa hiekkamaastoa ja niin kaunista. Suosittelen tätä ihan kaikille.
Jämijärvellä on kaksi lähdeallasta, Kylmänmyllynlähde ja Uhrilähde. Molemmille pääsee helppokulkuista polkua pitkin, mutta lähteiden välin pääsee kulkemaan myös metsäistä polkua. Me valitsimme mennä vastapäivään, eli ensin Kylmänmyllynlähteelle.
Paikalta löytyi myös muutaman poikasensa kanssa telkkä. Oli huikeaa, kun linnut sukelsivat täysin kirkkaassa vedessä ja niiden liikkeet näki pinnalle selkeästi. Seuraavassa kuvassa telkkä molskahtaa. 😀
Koko alueen luonto oli uskomattoman kaunista. Kirkkaan vihreää, kosteaa ja täynnä linnunlaulua. Uhrilähteellä on muinoin käyty uhraamassa erityisesti silmäsairauksien paranemista toivoen. Tässä seuraavassa Uhrilähteen lammen kuvassa näkyy alueen vihreys erityisen hyvin. Laskemme tehtävän 35. suoritetuksi tässä samalla, sillä nämä lähteet olivat todella taianomaisia.
Tästä suuntasimme kohti Luonnonperintösäätiön suojelemaa kohdetta Sastamalassa. Pirunvuoreen liittyy paljon perimätietoa, ja tarina kertoo muun muassa, että harvoin retkeilijä selviää kastumatta Pirunvuorella käydessään. Tämä piti paikkansa myös meidän kohdallamme ja sadekuuro saattoi meidät vuoren laelle.
Matkalla vuorelle löysimme hienon mahdollisuuden samaistua mäyrään. Massiivinen, ontoksi kaiverrettu ja monien läpi ryömijöiden sileäksi hioma puunrunko vain odotti mäyräilijää. Patsa ryhtyi puuhaan hyväntuulisena, kuten mäyrätkin aina.
Täällä Pirunvuorella sijaitsee myös Pirunlinnaksi kutsuttu rakennelma, taiteilija Emil Danielssonin kesäkoti. Tämä vaikuttava rakennus on rakennettu kivistä, ilman laasteja tai muita kiinneaineita.
Pirunvuoren laelta on mahtavat näkymät rautajärvelle. Kuulemma ylhäältä voi nähdä viiden tai jopa kuuden kirkon tornit, kelloilla on yritetty karkoittaa pirua. Heti vuoren laen länsipuolelta löytyy pirunluola, jossa pirun on huhuttu asuvan. Pirulta on käyty kysymässä apua ja neuvoa ja piru on vastannut luolasta huhuillen. Nykyisin luola on sortunut ja sinne meneminen on kiellettyä. Huhutaan, että sortumisen sijaan joku olisi pirun pelossaan räjäyttänyt luolan.
Paluumatkalla viherpeippo pyrähteli polun yli innokkaana, varpaat olivat molemmilla märät, mutta mieli oli tosi hyvä. Mikään ei voita sateenjälkeisessä metsässä hengittämistä.
Nyt kello alkoi jo olla aika paljon ja lounaasta oli jo aika pitkä aika. Suuntasimme kohti tankkauspistettä eli Forssan ABC:tä. Täytyy myöntää, että ABC ei ole kovin jännittävä pysähdyskohde, mutta jännittävyys löytyykin sähköauton akkutilanteesta. Vähän jouduimme ajamaan hitaammin kuin olisi ollut nopeusrajoitusten mukaan sallittua ja valitsimme myös pari hiukan pienempää tietä. Lopputuloksena oli, että pääsimme perille ja akkuakin jäi vielä 2% eli noin 4km jäljelle.
Nautimme ABC:n klassikon eli lihapullapannun ja mansikkaviinerit. Täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että oltaisiin valittu Hesburger, mutta paikalle oli tulossa myös Närpes skolmusikerien valtaisa ryhmä, joten hampurilaisten valmistumisaika olisi ollut yli puoli tuntia.
Jäljellä on nyt enää viimeinen etappi. Meillä oli suunnitelmissa löytää joku kiva frisbeegolf-rata, mutta sää ei todellakaan suosinut tätä ajatusta. Vettä tuli kuin saavista kaataen. Harmitti, että mukaan ei ollut sattunut tulemaan nuotiontekotarpeita, olisi voitu suorittaa sekin tehtävä siinä samalla. Vain pienen mutkan kautta kotimatkan varrelta löytyi kuin löytyikin juuri oikea kohde.
Käsittämätöntä, että näin hieno vesiputouspaikka on ollut näin lähellä ihan aina, emmekä ole tienneet siitä! Tästä pitäisi puhua enemmän. Käykää kaikki nauttimassa tästä kuvankauniista paikasta ja iloitkaa veden jylinän tuomasta rauhasta. En laita itse koskea kuvaan, etten pilaa yllätystä.
Road trip oli aivan mahtava tapa aloittaa kesäloman ensimmäinen osa. Tuntui, että lomaa olisi jo takana pidempäänkin, kun saavuttiin kotiin ja pujahdettiin peiton alle. Kokonaismatka 553 kilometriä ja aikaa kului noin 13 tuntia. Askeleita 14000 ja kilometrejä yhteensä noin 11. Kiipeämistäkin melko paljon. Voin suositella ihan jokaista näistä kohteista lämpimästi ja ilolla.
Suoritetut (ja yritetyt) tehtävät (ja kartutetut tehtävänosat):
– 35. vieraile taianomaisessa paikassa
– 119. vieraile tiekirkossa (ei onnistunut)
– 194. ota valokuva telkästä (vaikka telkkä oli ehditty kuvata jo aiemminkin kertaalleen)
– 274. samaistu mäyrään (puunrungon läpi ryömiminen ja mäyrämäisesti siitä innostuminen on pakko laskea!)
– 381. huurruta tuoppi ja juo siitä valitsemaasi nestettä (kirpparilta löytyi tuoppi, jotta saadaan tämä tehtävä suoritettua)
– 45. vieraile luonnonperintösäätiön suojelemalla alueella
– 55. Tee roadtrip 8 jännittävällä pysähdyksellä
– 72. Tee kasvio (muutama kasvi poimittu mukaan matkalta)