Olen sillä tavalla onnekkaassa asemassa, että työskentelen ihan joka päivä tavarasta luopumisen parissa. Second hand-myymälässä työskennellessä on superhelppoa viedä kierrätykseen milloin mitäkin kaapeista löytyvää.
Olin pitkään tosi kiintynyt kaikkeen omistamaani. Keräsin aktiivisesti kaikenlaista, nuorena esimerkiksi fantasia-kirjoja. Mystinen adhd-hetki tuhosi sitten kaiken, kun eräänä päivänä kannoin kaikki kirjani läheiseen divariin ja jätin sinne myyntiin. Seuraavalla viikolla jo itkin ystävien perään.
Nykyään suhtaudun tavaraan aika terveesti. En hamstraa turhaan ja pysähdyn usein hankintahetkellä miettimään uudelleen. Aika monesti kaikenlainen pienikin jää hankkimatta. Onneksi osaan kuitenkin myös hankkia niitä asioita, jotka tuovat iloa.
Jostain syystä on kuitenkin tuonut valtavasti iloa, kun kantaa tavaraa ulos kotoa. Jokainen pois kannettu kassillinen on sellainen hyvänolon humahdus. Tästäkin turhasta päästiin eroon! Myös luopuessa täytyy kyllä välillä pysähtyä miettimään, ja muistaa esimerkiksi tavaroiden tunnearvo. Aina sillä ei ole merkitystä, mutta ei kaikesta itselle tärkeästä tarvitse luopua.
Kesäkisan aikana olen luopunut yhdessä Patsan kanssa ainakin 150 tavarasta, todennäköisesti vähän enemmästäkin.