Jos joutuu makaamaan koko päivän, on aika katsoa listalta miten paljon pisteitä sängynpohjalta voisi saada.
Helpoissa oli aika paljon sellaisia ’nämä on helppo tehdä tylsänä hetkenä’ -juttuja, joten tuumasta toimeen.
88. Tee smoothie, jossa kokeilet ainakin jotain uutta.
Puolison poimimia vattuja, viimeiset viimevuotiset viinimarjat pakkasesta, banaania sekä minttua ja saksankirveliä omasta puutarhasta. Banskua lukuunottamatta kausi- ja lähiruokaa ja taatusti terveellistä. Saksankirveli oli se uusi juttu, jota en ole ennen smoothieen laittanut. Tuli muuten superhyvää.
118. Tee jokin ohjattu hengitysharjoitus.
Tämä oli vähän tylsä, koska ohjaan näitä itse työkseni, ja olen kranttu ohjauksen suhteen. Valitsin jonkun satunnaisen videon youtubesta. Tehty.
128. Kuuntele sinfonia
Teki mieli kuunnella Tšaikovskia ja tähän valikoitui neljäs sinfonia, jota en ole ennen kuullut. Tykkään kuunnella klassista, tämä oli hyvä.
151. Katso videoessee.
Satunnainen feminimismiaiheinen juttu Youtubesta, siitä miten Tiktok-feminismi vääristää feminismin sanoman. Tästä jäi lähinnä sellainen olo, että entistä enemmän vihaan Tiktokia. Ja algoritmisomea.
157. Kuuntele Hevisauruksen levy.
Satunnainen levy pyöri noin 40 minuuttia. Hyviä lastenlauluja kuuntelee ihan mielellään mutta tää ei ollut sellainen. Päivän ikävin tehtävä.
182. Virittäydy rantalomatunnelmaan katsomalla Risto Jarvan Loma.
Tästä en ollut ikinä kuullutkaan. Alussa tuntui aika tylsältä ja komediana ei kyllä toiminut mulle, mutta toisaalta komedialliset elementit eivät olleet myötähäpeää aiheuttavia kuten suomalainen huumori usein on. Ihan ookoo elokuva.
221. Katso jokin yli 30 vuotta vanha piirroselokuva.
Pistettiin lapsen kanssa Hiidenpata pyörimään. Tämä on ensimmäinen elokuva jonka olen nähnyt elokuvissa aikoinaan ja isi kertoo että minut piti viedä kesken pois, kun pelotti liikaa. Itse muistin vaan kammottavan sarvipäisen pahiksen ja vihreän savun joka valui padasta. Olihan se tosi kammottava ihan pienelle, en ihmettele että pelotti.
Kiitos meni Uuden jutun Matti Koskiselle jutusta Game Over.
226. Kuuntele jonkun toisen kesäkisaajan suosikkilevy.
Nappasin listalta Björkin Vespertinen. Tätä oli mukava kuunnella, Björk toimii aina, vaikka en erityisen hyvin tuotantoa tunnekaan. Tälle levylle ei osunut yhtään ennestään tuttua biisiä.
249. Opettele korttitemppu.
Valitse satunnaisesti sekoitetuista korttipinoista yksi päällimmäinen kortti, katso se ja ihaile kuinka löydän valitsemasi kortin uudelleen pinotun pakan keskeltä. Magic! Temppu toteutettu onnistuneesti sekä lapselle että puolisolle.
257. Lue satu ääneen.
Tämän nakitin Harmittomalle toteuttamalla samalla tehtävän 368. Pyysin lukemaan Mauri Kunnaksen Kuningas Artturin ritarit, josta hän sai napattua samalla lukubingon arturiana-pisteet.
345. Katso jakso Klaania.
Jälleen sarjassamme en ollut ikinä kuullutkaan. Youtubesta löytyi ja sairaspäivän ratoksi katsoin useammankin jakson.
368. Pyydä jotakuta lukemaan sinulle ääneen.
Ks. tehtävä 257.
369. Kuuntele punk-levy.
Sex Pistolsin eka levy pyörimään. Punk ei ole erityisesti mun juttu, mutta siinähän se meni.
385. Katso lyhytelokuva.
Löysin Cannesin voittajaelokuvien listalta lyhytelokuvan nimeltään Birdwatching, ja koska lintubongailu on tämän vuoden ykkösjuttu, tietysti valkkasin sen. Tunnelmallinen pätkä.
Päivän kokonaissaldo siis… *rummun pärinää* 15+3 pistettä, joista 14 minulle ja 1+3 Harmittomalle Mauri Kunnaksen lukemisesta.
Listasin vaikeiden tehtävien nro. 48 kategoriaan ”mahdollista saavuttaa”, joten tässä nyt ollaan. Novellin pääset lukemaan täältä.
Kirjoittaminen sai minut samalla pohtimaan itse kirjoitusprosessia, fokusta ja kirjailijan ammattia. Puolesta ja vastaan, jotain siltä väliltä ja menneitä julkaisuja. Tulevaisuus on sumun peitossa.
Katsokaa ja ihailkaa! Tästä suorituksesta on jo pari viikkoa, mutta onnistuin roolipelisession (päivän) yhteydessä heittämään viidellä nopalla yhdellä heitolla viisi viitosta.
Tarkka tehtävänantohan oli ”295. Heitä nopilla viisi vitosta samaan aikaan.” ja tarkkaälyinen lapsukaisemme bongasi tästä heti porsaanreiän. Tehtävässä ei määritellä kuinka monella nopalla tehtävä tulee suorittaa.
Itse asiassa arvelen, että parillakymmenellä nopalla heittäminen olisi ollut sanamuodon sekä helpon tehtäväkategorian huomioiden täysin sallittua. Viidellä nopalla vitosten heittäminen on nimittäin hillittömän epätodennäköistä ja saattaa vaatia tuhansia heittoja. Ainakin onnistumiseen meni tuntikausia (ja useampia päiviä/roolipelisessioita).
Suorituksen toteuttaminen ainoastaan viidellä nopalla on siis vähintään bonuspisteiden arvoista.
Huomioitakoon myös, että tehtävänannossa ei määritelty millaisilla nopilla onnistuneen suorituksen tulee tapahtua. Tokikaan muilla kuin kuusisivuisilla nopilla onnistuminen ei olisi ollut lainkaan todennäköisempää, paitsi jos käyttäisi noppia, joissa on useammalla sivulla numero viisi.
Kunnon roolipelaajillahan on hyvin monipuolinen sekä suuri noppavarasto, joten epämääräisestä tehtävänannosta syntyi hyvinkin paljon keskustelua.
Lopullinen tulos kirjattakoon kuitenkin toteutetuksi hyvin perinteisellä jatsi-noppasetillä.
Päätimme kisatiimin (ja muutaman lapsilisäyksen) voimin viettää yhteistä juhannusta ja pyrkiä toteuttamaan mahdollisimman paljon kesäkisatehtäviä yhdessä porukalla. Ja aivan mahtava juhannus siitä sitten tulikin!
Mitä sanoisitte upeista grilliherkuista höystettynä itse tehdyllä timjamifoccaccia-leivällä (327.)? Foccaccia tehtiin tänä vuonna tällä Viimeistä murua myöten -blogin reseptillä: https://viimeistamuruamyoten.com/taydellinen-focaccia-v/ Olisinpa muistanut, että jääkaapissa on aurinkokuivattuja tomaatteja, leivästä olisi tullut vielä parempaa! Näinkin kyllä kelpasi ja viimeistä murua myöten menikin.
Ruoka (grillistä) ja huikea seura nautittiin puutarhan lämmössä, eli saamme ruksia tehdyksi myös osallistu puutarhajuhliin -tehtävän (162.). Toivomme kaikki pääsevämme kesän aikana vielä isompiin puutarhajuhliin, mutta koska puutarhat ovat vähäisiä, laskemme nämä pienet puutarhajuhlat mukaan.
Mikä parasta, kirjahyllystä löytyi täysin maagisen kesäkisan tehtävänantoihin soveltuva opus:
Näin pääsimme opiskelemaan äidinkielemme kielioppia näin 30 ja risat vuotta myöhemmin (362.). 😀 Opiskelimme ahkerasti ja nyt tiedämme paljon lisää meronymiasta. Kukapa olisi tiennyt, että erottamaton tai tavallinen omistussuhde vaikuttaa omistussuhteen ilmaisevan sijamuodon valintaan! Now we know! Kielioppia on aina hauskempi opiskella keinuen ja tässä olikin oivallinen tilaisuus keinua yhdessä lapsen kanssa (106.).
Tärkeinpänä osuutena näin maagista juhlaa on tietenkin kakku. Eikä mikä tahansa kakku, vaan KEIKAUSKAKKU (340.)! Tähän käytettiin muuten satokausihedelmiä eli nektariineja, joita sattui olemaan valmiina pöydällä jo vähän pehmenneinä. Kyseessä on siis myös hävikkiruoka. Ehkä emme aivan voi laskea tätä luonnonsuojeluteoksi (346.), mutta onneksi tämä tehtävä on tullut suoritettua jo muillakin tavoin. Kuva kakusta seuraa:
Oli muuten aivan sairaan herkullista. Tuoreet marjat kruunasivat tämän prameuden. Viimeiden pala tätä herkkua nautittiin tietenkin laiturilla (354.) kolmeen pekkaan, neljäs kisailija sen sijaan sanoi samalla laiturilla kyllä (294.) ja hyppäsi veteen (110.) uimaan vaatteet päällä (120.). Oheinen kuva tavoittaa sataprosenttisesti veteen mäiskähtämisen ja siitä syntyneen riemun!
Samaisella laiturilla myös soitettiin kitaraa ja laulettiin Täällä pohjantähden alla, muiden juhannusrantailijoiden suunnattomaksi iloksi (27.). Muilla juhlijoilla musiikkivalinnat olivat ehkä aavistuksen juhlaisampia, mutta meitä ei haitannut ja vedettiin biisimme (joka valittiin arvalla nuottikirjasta) kovaa ja korkealta.
Osa meistä ei jostain syystä osannut pakata mukaan uimakamoja eikä mukana ollut riittävästi vaihtovaatteitakaan, joten tyydyimme kahlailemaan rantavedessä (232.). Kahlaaminen oli ihanaa, mutta aiheutti kyllä kateutta, kun toiset nautiskelivat lämpöisessä juhannusvedessä!
Voitte vapaasti valita, kumpaa kuvassa esiintyvää uskotte veden mukavuuden osalta. xD
Kun kerrankin päästiin hiekkarannalle, päätettiin toki myös lähteä linnanrakennukseen. Tästä olikin sitten runsaasti keskustelua, alkuun ryhmällä oli erimielisyyksiä siitä, mikä lasketaan ylipäätään linnaksi. Lopulta päädyttiin siihen tulokseen, että jos siinä on vallihauta, se lasketaan.
Ta-daa! (331.)
Onneksemme Kirkkonummella eli toisen kesäkisaajapuoliskomme kotikunnassa sijaitsee myös vallan uskomaton nähtävyys eli Högbergetin luola https://retkipaikka.fi/hogberget/. Vieraspaikkakuntalaiset johdatettiin kohti tätä uskomatonta luontoäidin kohduksikin kutsuttua luonnonihmettä yli vuoristoisen kallioreitin. (63.) Matkalla tehtiin vain muutama pieni ylimääräinen kierros (nopeimmat meistä eivät osaa pysähtyä lukemaan opasteita), ja luola löytyikin lopulta. Samalla toteutimme myös tehtävän 98. sillä kaikki pyörähtivät luolassa.
Luolasta itsestään emme tällä kertaa ottaneet kuvia sillä se latistuu kuvatessa, mutta löysimme sieltä uuden ystävän ja hänen kuvansa haluamme jakaa. Yrityksistä huolimatta emme osanneet tunnistaa häntä. Kuvassa kuitenkin näkyy kaunis graniitti ja parhaat tunnistajat voivat tunnistaa myös pörröisen toukan.
Ympäröivillä kallioilla bongailtiin lintuja ja perhosia. Kauneista kaunein amiraaliperhonen pyrähteli karulla kalliolla mäntyjen ja jäkälän joukossa auringosta nautiskellen. Perhostentunnistustehtävä ehti jo tulla suoritetuksi, mutta allekirjoittanut hankki tunnistamisiloon päiväperhoskirjan ja nyt kaikki vastaan liihottelevat ystävät pitää pyrkiä tunnistamaan saman tien. Kuvassa perhoskuiskaajamme Keiju houkuttelee amiraalia avaamaan siipensä.
Luontoelämysten lisäksi olimme suunnitelleet maagiseen juhlaamme myös maallisempia elämyksiä. Illan hämärtyessä kaivettiin esiin lautapelit ja pidettiin vichy-maistajaiset. Makuja oli monia ja niihin suhtauduttiin melkoisella ennakkoluulolla, mutta maistettiin silti kaikki rohkeasti (49.). Maistelusta ei nyt tällä erää vielä sinällään ropissut pisteitä, mutta saimme kuitenkin kasvatettua tehtävän 44. saldoa melkoisen monella uudella maulla (5 vichyä ja 1 mehu).
Lautapeleistä tälle illalle mahtui Codenames ja Castle Panic. Molemmat aika kivoja ja nopeita pelejä. Castle Panicissa meinattiin jo heittää toivo kaivoon, mutta lopulta noustiin kuitenkin voittoon. Lopputilanteessa jäljellä vain pari muurinpätkää, melkoinen selviytymistaistelu!
Tähän onkin hyvä päättää juhannuksen seikkailut. Loppusaldona siis:
27. Soita kielisoitinta laiturilla.
49. Kokeile jotakin, mihin suhtaudut ennakkoluuloisesti.
63. Vie toinen kesäkisaosallistuja katsomaan jotakin kotikuntasi nähtävyyttä.
98. Vieraile luolassa.
106. Keinu yhdessä jonkun kanssa.
110. Hyppää laiturilta veteen.
120. Ui vaatteet päällä.
162. Osallistu puutarhajuhliin.
232. Kahlaa rantavedessä.
294. Sano kyllä johonkin ehdotukseen.
327. Tee foccacciaa.
331. Rakenna hiekkalinna.
340. Tee keikauskakku.
354. Syö kakkua laiturilla.
362. Opettele uusi kielioppiasia.
Lisäksi vaikeisiin tehtäviin maisteltu vichyjä ja mehuja sekä pelattu lautapelejä.
Kävimme Harmittoman kanssa katselemassa maisemia tuulisella kalliolla, jossa tutustuimme Eeva Kilven tuotantoon. Lausuimme myös ikisuosikkeina runon Yö merellä, viimeinen säkeistö (tuttu Aku Ankasta) sekä Uppo-Nallen runoja.
Toki otimme eväät mukaan, joten myös tehtävä arkiaterian syömisestä ulkona tuli suoritettua.
Kotimatkalla piipahdimme lintutornissa (allekirjoittaneelle #3), josta havaitsimme ison parven kurkia, kaksi maassa lepäilevää merikotkaa, jalohaikaran, punajalkavikloja, metsävikloja, niittykirvisiä, töyhtöhyyppiä, keltavästäräkin sekä nuolihaukan.
Kesäloman ensimmäisen päivän kunniaksi päätettiin Patsan kanssa lähteä oikein kunnolliselle road tripille. Minulla oli mielessä yksi erityinen kohde, jossa halusin ehdottomasti käydä ja loput kohteet suunniteltiin tähän ympärille. Suunnitelma muuttui hiukan matkan varrella, mutta niinhän parhaat suunnitelmat aina!
Alkuperäisellä listalla oli kirpputori Tampereella, mutta ensimmäisellä etapilla päätettiinkin muuttaa suunnitelmaa ja kohteeksi valikoitui Kirpputori Portobello Hämeenlinnassa. Ollaan kirppistelty Hämeenlinnassa aiemminkin, mutta siitä on tosi pitkä aika ja vaikka paikat olivat tuttuja, oli mielenkiintoista yhdistää kaukainen muisto nykypäivän ymmärrykseen Hämeenlinnasta. Tehtävänannossa toivottiin jännittäviä kohteita, ja jännittävän tästä teki ensinnäkin nimi (kuka nimeää kirpputorin sienen mukaan!) ja toisekseen menneisyyden ja nykyisyyden yhdistyminen.
Tykkään kirpputoreista, ja ne ovat myös työn kannalta mielenkiintoisia kohteita. Katselen yleensä astioita, kirjoja ja muuta erikoisempaa. Yritin löytää sopivaa kirjaa black out -runoiluun, mutta sellaista ei tarttunut mukaan. Sen sijaan napattiin matkaan lasinen tuoppi, joka myöhemmin huurrutetaan ja siitä nautitaan kylmää juomaa hellepäivänä.
Toinen kohde sijaitsee myös Hämeenlinnassa ja täällä ollaan käyty usein ennenkin. Mystiikkaa ja pieniä ilonpirskahduksia elämään tarjoilee vakaalla otteella Tarotpuoti. Tällä kertaa puodista tarttui mukaan teräväreunainen obsidiaanipalanen ja kissa-aiheiset tarot-kortit.
Täällä Hämeenlinnan alueella on mahtavaa vanhaa puustoa ja järven ympärys on uskomattoman vehreä. En meinaa ihan edes kestää näitä pajuja! Tästä Tarotpuodin vierestä lähtee myös pieni luontopolku, joka polveilee järven rantaa myöten. Suositus sillekin!
Hämeenlinnasta suuntasimme eteenpäin kohti Iittalaa. Iittala on meille tuttu pysähdyspaikka, olemme käyneet siellä säännöllisen epäsäännöllisesti jo yli kymmenen vuoden ajan. Vaikka pysähdys ei sinällään ole jännittävä, toivoimme saavamme Iittalassa lounasta ja paikallinen ravintola on ollut hyvin vaihteleva niin tarjottavien määrän kuin laadunkin suhteen.
Piipahdettiin ensin nopeasti Iittalan myymälän puolella ja löydettiin uusi paistinpannu alepöydältä, kuten olin salaa toivonutkin tapahtuvan. Löysin myös aivan ihanan värisen piirakkavuoan, mikä parantaa merkittävästi erilaisten piirakoiden valmistamisen todennäköisyyttä. 😀
Sitten ravintolaan. Paikalla oli uusi yrittäjä ja jo nopea vilkaisu sai aikaan positiivisen fiiliksen. Asiakkaita oli runsaasti ja henkilökunta liikkui vauhdikkaasti saadakseen ruokaa esille. Salaatti-keitto-buffetin tarjottavat olivat omalla tavallaan tosi tavallisia, mutta kaikki maut olivat hyviä, pasta ja kana olivat oikean kypsyisiä ja mikä parasta – kahvi oli oikein hyvää! Jälkkärinä oli jonkinlainen pappilan hätävara ja sekin oli tosi herkullista!
Mahat täynnä ja kaikin puolin hyvillä mielin lähdimme kohti seuraavaa kohdetta. Voipaalan kartanon parkkipaikalta suuntasimme ylös polkua kohti viereisen ”vuoren” lakea.
Täällä sijaitsee muinainen linnavuori, joka on rakentunut jääkauden loppuaikoina muodostuneiden suppien ympärille. Olen lukenut oman osani 1000-1500 -luvuille sijoittunutta kirjallisuutta ja oli tosi mielenkiintoista käydä ihan oikealla linnavuorella. Suojamuureista oli vielä jonkin verran kivistöä jäljellä ja muinainen portin paikka näkyy maastossa edelleen avoimena.
Vuoren laelta ja muurin päältä on mahtavat näkymät ympäröivään laaksoon. Tältä tähystyspaikalta on varmasti nähty hienosti varoitustulet, jotka ovat ohjanneet paikallisten siirtymistä turvaan suppiin vihollisen lähestyessä.
Palasimme alas kartanon pihalle ja siirryimme barokki-puutarhaan. Puutarha oli varsin vaatimaton tällä hetkellä, kun omenat ovat jo päättäneet kukintansa ja ruusut ja pionit eivät ihan vielä olleet päässeet alkuun. Akileijat ja kurjenmiekat kuitenkin kukkivat mitä kauneimmin ja paikalla pystyi kuvittelemaan kesäiset piknikit, aurinkovarjot ja taftihelmojen kahinan.
Olisimme halunneet pysähtyä myös Sääksmäen upeassa kivikirkossa, joka on rakennettu alunperin noin vuonna 1500. Kirkko on aivan järviä halkovan tien varrella ja sen massiivinen julkisivu näkyy kauas. Harmittavasti kirkossa oli juuri vihkitilaisuus emmekä päässeet näkemään kirkosta restaurointien yhteydessä löytyneitä muinaisia taideteoksen osia.
Viides etappi sijaitsi pienen ajomatkan päässä Jämijärvellä. Olen halunnut käydä täällä uhrilähteellä jo jonkin aikaa ja se olikin matkamme pääkohde. Tie lähteille kulki aivan mahtavan harjumaaston läpi, maasto oli kirkkaan vihreää mustikkaa, tummaa vihreää sammalta, vaaleaa jäkälää ja rusehtavaa hiekkamaastoa ja niin kaunista. Suosittelen tätä ihan kaikille.
Jämijärvellä on kaksi lähdeallasta, Kylmänmyllynlähde ja Uhrilähde. Molemmille pääsee helppokulkuista polkua pitkin, mutta lähteiden välin pääsee kulkemaan myös metsäistä polkua. Me valitsimme mennä vastapäivään, eli ensin Kylmänmyllynlähteelle.
Paikalta löytyi myös muutaman poikasensa kanssa telkkä. Oli huikeaa, kun linnut sukelsivat täysin kirkkaassa vedessä ja niiden liikkeet näki pinnalle selkeästi. Seuraavassa kuvassa telkkä molskahtaa. 😀
Koko alueen luonto oli uskomattoman kaunista. Kirkkaan vihreää, kosteaa ja täynnä linnunlaulua. Uhrilähteellä on muinoin käyty uhraamassa erityisesti silmäsairauksien paranemista toivoen. Tässä seuraavassa Uhrilähteen lammen kuvassa näkyy alueen vihreys erityisen hyvin. Laskemme tehtävän 35. suoritetuksi tässä samalla, sillä nämä lähteet olivat todella taianomaisia.
Tästä suuntasimme kohti Luonnonperintösäätiön suojelemaa kohdetta Sastamalassa. Pirunvuoreen liittyy paljon perimätietoa, ja tarina kertoo muun muassa, että harvoin retkeilijä selviää kastumatta Pirunvuorella käydessään. Tämä piti paikkansa myös meidän kohdallamme ja sadekuuro saattoi meidät vuoren laelle.
Matkalla vuorelle löysimme hienon mahdollisuuden samaistua mäyrään. Massiivinen, ontoksi kaiverrettu ja monien läpi ryömijöiden sileäksi hioma puunrunko vain odotti mäyräilijää. Patsa ryhtyi puuhaan hyväntuulisena, kuten mäyrätkin aina.
Täällä Pirunvuorella sijaitsee myös Pirunlinnaksi kutsuttu rakennelma, taiteilija Emil Danielssonin kesäkoti. Tämä vaikuttava rakennus on rakennettu kivistä, ilman laasteja tai muita kiinneaineita.
Pirunvuoren laelta on mahtavat näkymät rautajärvelle. Kuulemma ylhäältä voi nähdä viiden tai jopa kuuden kirkon tornit, kelloilla on yritetty karkoittaa pirua. Heti vuoren laen länsipuolelta löytyy pirunluola, jossa pirun on huhuttu asuvan. Pirulta on käyty kysymässä apua ja neuvoa ja piru on vastannut luolasta huhuillen. Nykyisin luola on sortunut ja sinne meneminen on kiellettyä. Huhutaan, että sortumisen sijaan joku olisi pirun pelossaan räjäyttänyt luolan.
Paluumatkalla viherpeippo pyrähteli polun yli innokkaana, varpaat olivat molemmilla märät, mutta mieli oli tosi hyvä. Mikään ei voita sateenjälkeisessä metsässä hengittämistä.
Nyt kello alkoi jo olla aika paljon ja lounaasta oli jo aika pitkä aika. Suuntasimme kohti tankkauspistettä eli Forssan ABC:tä. Täytyy myöntää, että ABC ei ole kovin jännittävä pysähdyskohde, mutta jännittävyys löytyykin sähköauton akkutilanteesta. Vähän jouduimme ajamaan hitaammin kuin olisi ollut nopeusrajoitusten mukaan sallittua ja valitsimme myös pari hiukan pienempää tietä. Lopputuloksena oli, että pääsimme perille ja akkuakin jäi vielä 2% eli noin 4km jäljelle.
Nautimme ABC:n klassikon eli lihapullapannun ja mansikkaviinerit. Täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että oltaisiin valittu Hesburger, mutta paikalle oli tulossa myös Närpes skolmusikerien valtaisa ryhmä, joten hampurilaisten valmistumisaika olisi ollut yli puoli tuntia.
Jäljellä on nyt enää viimeinen etappi. Meillä oli suunnitelmissa löytää joku kiva frisbeegolf-rata, mutta sää ei todellakaan suosinut tätä ajatusta. Vettä tuli kuin saavista kaataen. Harmitti, että mukaan ei ollut sattunut tulemaan nuotiontekotarpeita, olisi voitu suorittaa sekin tehtävä siinä samalla. Vain pienen mutkan kautta kotimatkan varrelta löytyi kuin löytyikin juuri oikea kohde.
Käsittämätöntä, että näin hieno vesiputouspaikka on ollut näin lähellä ihan aina, emmekä ole tienneet siitä! Tästä pitäisi puhua enemmän. Käykää kaikki nauttimassa tästä kuvankauniista paikasta ja iloitkaa veden jylinän tuomasta rauhasta. En laita itse koskea kuvaan, etten pilaa yllätystä.
Road trip oli aivan mahtava tapa aloittaa kesäloman ensimmäinen osa. Tuntui, että lomaa olisi jo takana pidempäänkin, kun saavuttiin kotiin ja pujahdettiin peiton alle. Kokonaismatka 553 kilometriä ja aikaa kului noin 13 tuntia. Askeleita 14000 ja kilometrejä yhteensä noin 11. Kiipeämistäkin melko paljon. Voin suositella ihan jokaista näistä kohteista lämpimästi ja ilolla.
Suoritetut (ja yritetyt) tehtävät (ja kartutetut tehtävänosat): – 35. vieraile taianomaisessa paikassa – 119. vieraile tiekirkossa (ei onnistunut) – 194. ota valokuva telkästä (vaikka telkkä oli ehditty kuvata jo aiemminkin kertaalleen) – 274. samaistu mäyrään (puunrungon läpi ryömiminen ja mäyrämäisesti siitä innostuminen on pakko laskea!) – 381. huurruta tuoppi ja juo siitä valitsemaasi nestettä (kirpparilta löytyi tuoppi, jotta saadaan tämä tehtävä suoritettua) – 45. vieraile luonnonperintösäätiön suojelemalla alueella – 55. Tee roadtrip 8 jännittävällä pysähdyksellä – 72. Tee kasvio (muutama kasvi poimittu mukaan matkalta)
Laitoin somen viikoksi kiinni 6.6. Olen jo luopunut Metan tuotteista viime vuonna, joten jäljellä olivat LinkedIn ja Mastodon. Linkkaria käytän koska olen yrittäjä, muuten olisin jo sulkenut senkin tilin.
Mastodon puolestaan on hyvän mielen some. Siellä on kivoja juttuja, mielenkiintoisia artikkeleita ja ajatuksia ja hyvä henki. Sinne siirryttyäni olen tottunut selaamaan seuraamiani juttuja monta kertaa päivässä.
Lihasmuisti ja tarpeeton ajatukseton selaaminen kuitenkin ovat tulleet sellaiseksi rutiiniksi, että laitoin sovelluksiin rajoitukset etten ajatuksissani avaa niitä.
Eipä tullut ikävä.
Suuria muutoksia olossa ja mielialassa en huomaa, mutta yksi asia nousee ylitse muiden: Olen päässyt kokonaan irti tekoälystä. En ole käyttänyt sitä muutenkaan, sen sijaan välttelen ja vastustan, mutta olen kuitenkin päivittäin nähnyt ja aktiivisesti seurannut keskustelua aiheesta.
LinkedInissä ovat hypettäjät, tuputtajat ja tekoälyllä kirjoitetut tekstit, jotka saavat olon tuntumaan siltä, että peli on menetetty ja maailma hukkuu mukaälyyn.
Mastodonissa ovat kriitikot, tieteelliset argumentit ja vertaiskokemukset siitä, miten kielimallit tuhoavat omaa työyhteisöä.
Somen ulkopuolella ei ollut mitään näistä. Oli kesäreissu, puutarha, kesäsateita ja arkisia höpöttelyjä kavereiden kanssa.
Tajusin eron lukiessani Hesarista tekoälyaiheista artikkelia. Ai niin, tätähän tämä oli! Jotenkin ei nyt niin kauheasti kosketa. Nousen barrikadeille taas joskus myöhemmin, ehkä syksyllä.
On jälleen aika etsiä Yendorin amulettia. Edellisestä kerrasta on vierähtänyt yli 20 vuotta ja odotettavissa oli turpasauna – siinä en pettynyt. Nethack on kyllä klassikko ja pirullisen vaikea, vaikka tuskin tässä on oikeasti edes tarkoitus päästä loppuun?
Peli on monipuolisen nokkela, vaikka puitteet näyttävät yksinkertaisilta. En usko, että missään muussa pelissä voi kuolla niin monipuolisesti. Olen liukastunut ja lyönyt pääni, hukkunut, nääntynyt nälkään ja taikonut kuolemansädesauvalla niin vinhasti, että säde on kimmonnut seinästä takaisin karmein seurauksin.
Hupaisana puolena vanhat hahmot jäävät luolastoon kummittelemaan ja niihin voi törmätä uusien hahmojen seikkailuissa. 90-luvulla pelikertoja oli varmasti lähemmäs 200, joten aiempien kertojen mokat tulivat aina vastaan.
Nethackin tuorein versio on todella tuore! 9.6.2026, jestas!
Lopputulos oli arvattavissa, kun ritari urhea jähmettyi taistelun tiimellyksessä. Kuolemaan meni suunnilleen puoli tuntia.
Kuulkaa nyt se on tehty. Ratkaisin Rubikin kuution. Enpä ollut tätä aikaisemmin yrittänyt, mutta nyt se on tehty!
Patsa meinasi eilen illalla, että hän kyllä ratkaisee kuution salat. Noin 15 minuuttia myöhemmin kävikin niin, että Patsa luovutti ja otin tilanteen haltuun.
Kolme tuntia myöhemmin, lukuisten uudelleenaloitusten jälkeen jouduin silmät ristissä luovuttamaan. Päätin kuitenkin jo heti, että tämä ei todellakaan jää tähän ja tänään työpäivän jälkeen kohtasin tämän nemesiksen uudelleen.
Tiesittekö muuten, että arkkivihollisesta paljon käytetty nimitys nemesis on kreikkalaisesta mytologiasta jumalaisen koston henki. Nemesiksen uskottiin tulevan erityisesti niiden luo, jotka sortuivat hybrikseen. Hybris on modernissa maailmassa liiallista itsevarmuutta ja -luottamusta – voidaan ehkä ajatella että myös tyhmänrohkeus olisi hybristä. Antiikin kreikassa hybris oli kuitenkin vähän vakavampi juttu, ja sen tekijä pyrki alentamaan toisia ylentääkseen itsensä. (lähteenä tällä kertaa wikipedia, koska nyt ei ole kyseessä tieteellinen julkaisu: https://fi.wikipedia.org/wiki/Hybrishttps://fi.wikipedia.org/wiki/Nemesis_(mytologia))
Pienen adhd-hypyn jälkeen takaisin itse asiaan eli kuutioon ja sen ratkaisuun! Pienen virkistävän juoksulenkin jälkeen kuutio odotti sohvan käsinojalla. Wikipedian artikkeli, redditin ohje, muutama youtube-video – näistä ei ollut mitään iloa. Pääsin aina samaan vaiheeseen, vain viimeiset neljä kulmaa olivat väärillä paikoilla tai väärin päin. Yksi käännös väärin -> koko homma alusta.
No, uskaltaisin väittää, että ratkaisemisen lisäksi alan nyt jopa vähän ymmärtää Rubikin kuution sielunelämää. Löysin aivan huikean ohjeen: https://ruwix.com/the-rubiks-cube/how-to-solve-the-rubiks-cube-beginners-method/. Tämän ohjeen avulla tajusin lopulta, mitä oli mennyt vikan kerroksen ratkaisemisessa pieleen ja ah, viimeinen käännös liu’utti kaikki palaset niin kauniisti paikoilleen.
Maarin lintutornilla tänään: Töyhtöhyyppiä, valkoposkihanhia, punajalkaviklo, pikkutylli, kalalokkeja, lapasorsa, räyskiä, haarapääskyjä, tervapääskyjä, ruokokerttunen, pajusirkku, rastaskerttunen, punavarpunen, kolme hienoa kalasääskeä sekä västäräkkejä ja variksia.
Kuvaan ei osunut yhtäkään lintua. Harmaa päivä oli, mutta tyyni ja leppoinen.
Kisan lintutehtävät ovat (uudehkollekin) harrastajalle helppoja. Torneja löytyy läheltä ja niissä tulee käytyä ilman kisaakin. Muutama uusi torni pitänee korkata että tulee kymmenen täyteen.
