Tekijä: Boyan

Päätimme kisatiimin (ja muutaman lapsilisäyksen) voimin viettää yhteistä juhannusta ja pyrkiä toteuttamaan mahdollisimman paljon kesäkisatehtäviä yhdessä porukalla. Ja aivan mahtava juhannus siitä sitten tulikin!

Mitä sanoisitte upeista grilliherkuista höystettynä itse tehdyllä timjamifoccaccia-leivällä (327.)? Foccaccia tehtiin tänä vuonna tällä Viimeistä murua myöten -blogin reseptillä: https://viimeistamuruamyoten.com/taydellinen-focaccia-v/ Olisinpa muistanut, että jääkaapissa on aurinkokuivattuja tomaatteja, leivästä olisi tullut vielä parempaa! Näinkin kyllä kelpasi ja viimeistä murua myöten menikin.

Ruoka (grillistä) ja huikea seura nautittiin puutarhan lämmössä, eli saamme ruksia tehdyksi myös osallistu puutarhajuhliin -tehtävän (162.). Toivomme kaikki pääsevämme kesän aikana vielä isompiin puutarhajuhliin, mutta koska puutarhat ovat vähäisiä, laskemme nämä pienet puutarhajuhlat mukaan.

Mikä parasta, kirjahyllystä löytyi täysin maagisen kesäkisan tehtävänantoihin soveltuva opus:

Näin pääsimme opiskelemaan äidinkielemme kielioppia näin 30 ja risat vuotta myöhemmin (362.). 😀 Opiskelimme ahkerasti ja nyt tiedämme paljon lisää meronymiasta. Kukapa olisi tiennyt, että erottamaton tai tavallinen omistussuhde vaikuttaa omistussuhteen ilmaisevan sijamuodon valintaan! Now we know! Kielioppia on aina hauskempi opiskella keinuen ja tässä olikin oivallinen tilaisuus keinua yhdessä lapsen kanssa (106.).

Tärkeinpänä osuutena näin maagista juhlaa on tietenkin kakku. Eikä mikä tahansa kakku, vaan KEIKAUSKAKKU (340.)! Tähän käytettiin muuten satokausihedelmiä eli nektariineja, joita sattui olemaan valmiina pöydällä jo vähän pehmenneinä. Kyseessä on siis myös hävikkiruoka. Ehkä emme aivan voi laskea tätä luonnonsuojeluteoksi (346.), mutta onneksi tämä tehtävä on tullut suoritettua jo muillakin tavoin. Kuva kakusta seuraa:

Oli muuten aivan sairaan herkullista. Tuoreet marjat kruunasivat tämän prameuden. Viimeiden pala tätä herkkua nautittiin tietenkin laiturilla (354.) kolmeen pekkaan, neljäs kisailija sen sijaan sanoi samalla laiturilla kyllä (294.) ja hyppäsi veteen (110.) uimaan vaatteet päällä (120.). Oheinen kuva tavoittaa sataprosenttisesti veteen mäiskähtämisen ja siitä syntyneen riemun!

Samaisella laiturilla myös soitettiin kitaraa ja laulettiin Täällä pohjantähden alla, muiden juhannusrantailijoiden suunnattomaksi iloksi (27.). Muilla juhlijoilla musiikkivalinnat olivat ehkä aavistuksen juhlaisampia, mutta meitä ei haitannut ja vedettiin biisimme (joka valittiin arvalla nuottikirjasta) kovaa ja korkealta.

Osa meistä ei jostain syystä osannut pakata mukaan uimakamoja eikä mukana ollut riittävästi vaihtovaatteitakaan, joten tyydyimme kahlailemaan rantavedessä (232.). Kahlaaminen oli ihanaa, mutta aiheutti kyllä kateutta, kun toiset nautiskelivat lämpöisessä juhannusvedessä!

Voitte vapaasti valita, kumpaa kuvassa esiintyvää uskotte veden mukavuuden osalta. xD

Kun kerrankin päästiin hiekkarannalle, päätettiin toki myös lähteä linnanrakennukseen. Tästä olikin sitten runsaasti keskustelua, alkuun ryhmällä oli erimielisyyksiä siitä, mikä lasketaan ylipäätään linnaksi. Lopulta päädyttiin siihen tulokseen, että jos siinä on vallihauta, se lasketaan.

Ta-daa! (331.)

Onneksemme Kirkkonummella eli toisen kesäkisaajapuoliskomme kotikunnassa sijaitsee myös vallan uskomaton nähtävyys eli Högbergetin luola https://retkipaikka.fi/hogberget/. Vieraspaikkakuntalaiset johdatettiin kohti tätä uskomatonta luontoäidin kohduksikin kutsuttua luonnonihmettä yli vuoristoisen kallioreitin. (63.) Matkalla tehtiin vain muutama pieni ylimääräinen kierros (nopeimmat meistä eivät osaa pysähtyä lukemaan opasteita), ja luola löytyikin lopulta. Samalla toteutimme myös tehtävän 98. sillä kaikki pyörähtivät luolassa.

Luolasta itsestään emme tällä kertaa ottaneet kuvia sillä se latistuu kuvatessa, mutta löysimme sieltä uuden ystävän ja hänen kuvansa haluamme jakaa. Yrityksistä huolimatta emme osanneet tunnistaa häntä. Kuvassa kuitenkin näkyy kaunis graniitti ja parhaat tunnistajat voivat tunnistaa myös pörröisen toukan.

Ympäröivillä kallioilla bongailtiin lintuja ja perhosia. Kauneista kaunein amiraaliperhonen pyrähteli karulla kalliolla mäntyjen ja jäkälän joukossa auringosta nautiskellen. Perhostentunnistustehtävä ehti jo tulla suoritetuksi, mutta allekirjoittanut hankki tunnistamisiloon päiväperhoskirjan ja nyt kaikki vastaan liihottelevat ystävät pitää pyrkiä tunnistamaan saman tien. Kuvassa perhoskuiskaajamme Keiju houkuttelee amiraalia avaamaan siipensä.

Luontoelämysten lisäksi olimme suunnitelleet maagiseen juhlaamme myös maallisempia elämyksiä. Illan hämärtyessä kaivettiin esiin lautapelit ja pidettiin vichy-maistajaiset. Makuja oli monia ja niihin suhtauduttiin melkoisella ennakkoluulolla, mutta maistettiin silti kaikki rohkeasti (49.). Maistelusta ei nyt tällä erää vielä sinällään ropissut pisteitä, mutta saimme kuitenkin kasvatettua tehtävän 44. saldoa melkoisen monella uudella maulla (5 vichyä ja 1 mehu).

Lautapeleistä tälle illalle mahtui Codenames ja Castle Panic. Molemmat aika kivoja ja nopeita pelejä. Castle Panicissa meinattiin jo heittää toivo kaivoon, mutta lopulta noustiin kuitenkin voittoon. Lopputilanteessa jäljellä vain pari muurinpätkää, melkoinen selviytymistaistelu!

Tähän onkin hyvä päättää juhannuksen seikkailut. Loppusaldona siis:

• 27. Soita kielisoitinta laiturilla.
• 49. Kokeile jotakin, mihin suhtaudut ennakkoluuloisesti.
• 63. Vie toinen kesäkisaosallistuja katsomaan jotakin kotikuntasi nähtävyyttä.
• 98. Vieraile luolassa.
• 106. Keinu yhdessä jonkun kanssa.
• 110. Hyppää laiturilta veteen.
• 120. Ui vaatteet päällä.
• 162. Osallistu puutarhajuhliin.
• 232. Kahlaa rantavedessä.
• 294. Sano kyllä johonkin ehdotukseen.
• 327. Tee foccacciaa.
• 331. Rakenna hiekkalinna.
• 340. Tee keikauskakku.
• 354. Syö kakkua laiturilla.
• 362. Opettele uusi kielioppiasia.

Lisäksi vaikeisiin tehtäviin maisteltu vichyjä ja mehuja sekä pelattu lautapelejä.

Kesäloman ensimmäisen päivän kunniaksi päätettiin Patsan kanssa lähteä oikein kunnolliselle road tripille. Minulla oli mielessä yksi erityinen kohde, jossa halusin ehdottomasti käydä ja loput kohteet suunniteltiin tähän ympärille. Suunnitelma muuttui hiukan matkan varrella, mutta niinhän parhaat suunnitelmat aina!

Alkuperäisellä listalla oli kirpputori Tampereella, mutta ensimmäisellä etapilla päätettiinkin muuttaa suunnitelmaa ja kohteeksi valikoitui Kirpputori Portobello Hämeenlinnassa. Ollaan kirppistelty Hämeenlinnassa aiemminkin, mutta siitä on tosi pitkä aika ja vaikka paikat olivat tuttuja, oli mielenkiintoista yhdistää kaukainen muisto nykypäivän ymmärrykseen Hämeenlinnasta. Tehtävänannossa toivottiin jännittäviä kohteita, ja jännittävän tästä teki ensinnäkin nimi (kuka nimeää kirpputorin sienen mukaan!) ja toisekseen menneisyyden ja nykyisyyden yhdistyminen.

Tykkään kirpputoreista, ja ne ovat myös työn kannalta mielenkiintoisia kohteita. Katselen yleensä astioita, kirjoja ja muuta erikoisempaa. Yritin löytää sopivaa kirjaa black out -runoiluun, mutta sellaista ei tarttunut mukaan. Sen sijaan napattiin matkaan lasinen tuoppi, joka myöhemmin huurrutetaan ja siitä nautitaan kylmää juomaa hellepäivänä.

Toinen kohde sijaitsee myös Hämeenlinnassa ja täällä ollaan käyty usein ennenkin. Mystiikkaa ja pieniä ilonpirskahduksia elämään tarjoilee vakaalla otteella Tarotpuoti. Tällä kertaa puodista tarttui mukaan teräväreunainen obsidiaanipalanen ja kissa-aiheiset tarot-kortit.

Täällä Hämeenlinnan alueella on mahtavaa vanhaa puustoa ja järven ympärys on uskomattoman vehreä. En meinaa ihan edes kestää näitä pajuja! Tästä Tarotpuodin vierestä lähtee myös pieni luontopolku, joka polveilee järven rantaa myöten. Suositus sillekin!

Hämeenlinnasta suuntasimme eteenpäin kohti Iittalaa. Iittala on meille tuttu pysähdyspaikka, olemme käyneet siellä säännöllisen epäsäännöllisesti jo yli kymmenen vuoden ajan. Vaikka pysähdys ei sinällään ole jännittävä, toivoimme saavamme Iittalassa lounasta ja paikallinen ravintola on ollut hyvin vaihteleva niin tarjottavien määrän kuin laadunkin suhteen.

Piipahdettiin ensin nopeasti Iittalan myymälän puolella ja löydettiin uusi paistinpannu alepöydältä, kuten olin salaa toivonutkin tapahtuvan. Löysin myös aivan ihanan värisen piirakkavuoan, mikä parantaa merkittävästi erilaisten piirakoiden valmistamisen todennäköisyyttä. 😀

Sitten ravintolaan. Paikalla oli uusi yrittäjä ja jo nopea vilkaisu sai aikaan positiivisen fiiliksen. Asiakkaita oli runsaasti ja henkilökunta liikkui vauhdikkaasti saadakseen ruokaa esille. Salaatti-keitto-buffetin tarjottavat olivat omalla tavallaan tosi tavallisia, mutta kaikki maut olivat hyviä, pasta ja kana olivat oikean kypsyisiä ja mikä parasta – kahvi oli oikein hyvää! Jälkkärinä oli jonkinlainen pappilan hätävara ja sekin oli tosi herkullista!

Mahat täynnä ja kaikin puolin hyvillä mielin lähdimme kohti seuraavaa kohdetta. Voipaalan kartanon parkkipaikalta suuntasimme ylös polkua kohti viereisen ”vuoren” lakea.

Täällä sijaitsee muinainen linnavuori, joka on rakentunut jääkauden loppuaikoina muodostuneiden suppien ympärille. Olen lukenut oman osani 1000-1500 -luvuille sijoittunutta kirjallisuutta ja oli tosi mielenkiintoista käydä ihan oikealla linnavuorella. Suojamuureista oli vielä jonkin verran kivistöä jäljellä ja muinainen portin paikka näkyy maastossa edelleen avoimena.

Vuoren laelta ja muurin päältä on mahtavat näkymät ympäröivään laaksoon. Tältä tähystyspaikalta on varmasti nähty hienosti varoitustulet, jotka ovat ohjanneet paikallisten siirtymistä turvaan suppiin vihollisen lähestyessä.

Palasimme alas kartanon pihalle ja siirryimme barokki-puutarhaan. Puutarha oli varsin vaatimaton tällä hetkellä, kun omenat ovat jo päättäneet kukintansa ja ruusut ja pionit eivät ihan vielä olleet päässeet alkuun. Akileijat ja kurjenmiekat kuitenkin kukkivat mitä kauneimmin ja paikalla pystyi kuvittelemaan kesäiset piknikit, aurinkovarjot ja taftihelmojen kahinan.

Olisimme halunneet pysähtyä myös Sääksmäen upeassa kivikirkossa, joka on rakennettu alunperin noin vuonna 1500. Kirkko on aivan järviä halkovan tien varrella ja sen massiivinen julkisivu näkyy kauas. Harmittavasti kirkossa oli juuri vihkitilaisuus emmekä päässeet näkemään kirkosta restaurointien yhteydessä löytyneitä muinaisia taideteoksen osia.

Viides etappi sijaitsi pienen ajomatkan päässä Jämijärvellä. Olen halunnut käydä täällä uhrilähteellä jo jonkin aikaa ja se olikin matkamme pääkohde. Tie lähteille kulki aivan mahtavan harjumaaston läpi, maasto oli kirkkaan vihreää mustikkaa, tummaa vihreää sammalta, vaaleaa jäkälää ja rusehtavaa hiekkamaastoa ja niin kaunista. Suosittelen tätä ihan kaikille.

Jämijärvellä on kaksi lähdeallasta, Kylmänmyllynlähde ja Uhrilähde. Molemmille pääsee helppokulkuista polkua pitkin, mutta lähteiden välin pääsee kulkemaan myös metsäistä polkua. Me valitsimme mennä vastapäivään, eli ensin Kylmänmyllynlähteelle.

Paikalta löytyi myös muutaman poikasensa kanssa telkkä. Oli huikeaa, kun linnut sukelsivat täysin kirkkaassa vedessä ja niiden liikkeet näki pinnalle selkeästi. Seuraavassa kuvassa telkkä molskahtaa. 😀

Koko alueen luonto oli uskomattoman kaunista. Kirkkaan vihreää, kosteaa ja täynnä linnunlaulua. Uhrilähteellä on muinoin käyty uhraamassa erityisesti silmäsairauksien paranemista toivoen. Tässä seuraavassa Uhrilähteen lammen kuvassa näkyy alueen vihreys erityisen hyvin. Laskemme tehtävän 35. suoritetuksi tässä samalla, sillä nämä lähteet olivat todella taianomaisia.

Tästä suuntasimme kohti Luonnonperintösäätiön suojelemaa kohdetta Sastamalassa. Pirunvuoreen liittyy paljon perimätietoa, ja tarina kertoo muun muassa, että harvoin retkeilijä selviää kastumatta Pirunvuorella käydessään. Tämä piti paikkansa myös meidän kohdallamme ja sadekuuro saattoi meidät vuoren laelle.

Matkalla vuorelle löysimme hienon mahdollisuuden samaistua mäyrään. Massiivinen, ontoksi kaiverrettu ja monien läpi ryömijöiden sileäksi hioma puunrunko vain odotti mäyräilijää. Patsa ryhtyi puuhaan hyväntuulisena, kuten mäyrätkin aina.

Täällä Pirunvuorella sijaitsee myös Pirunlinnaksi kutsuttu rakennelma, taiteilija Emil Danielssonin kesäkoti. Tämä vaikuttava rakennus on rakennettu kivistä, ilman laasteja tai muita kiinneaineita.

Pirunvuoren laelta on mahtavat näkymät rautajärvelle. Kuulemma ylhäältä voi nähdä viiden tai jopa kuuden kirkon tornit, kelloilla on yritetty karkoittaa pirua. Heti vuoren laen länsipuolelta löytyy pirunluola, jossa pirun on huhuttu asuvan. Pirulta on käyty kysymässä apua ja neuvoa ja piru on vastannut luolasta huhuillen. Nykyisin luola on sortunut ja sinne meneminen on kiellettyä. Huhutaan, että sortumisen sijaan joku olisi pirun pelossaan räjäyttänyt luolan.

Paluumatkalla viherpeippo pyrähteli polun yli innokkaana, varpaat olivat molemmilla märät, mutta mieli oli tosi hyvä. Mikään ei voita sateenjälkeisessä metsässä hengittämistä.

Nyt kello alkoi jo olla aika paljon ja lounaasta oli jo aika pitkä aika. Suuntasimme kohti tankkauspistettä eli Forssan ABC:tä. Täytyy myöntää, että ABC ei ole kovin jännittävä pysähdyskohde, mutta jännittävyys löytyykin sähköauton akkutilanteesta. Vähän jouduimme ajamaan hitaammin kuin olisi ollut nopeusrajoitusten mukaan sallittua ja valitsimme myös pari hiukan pienempää tietä. Lopputuloksena oli, että pääsimme perille ja akkuakin jäi vielä 2% eli noin 4km jäljelle.

Nautimme ABC:n klassikon eli lihapullapannun ja mansikkaviinerit. Täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että oltaisiin valittu Hesburger, mutta paikalle oli tulossa myös Närpes skolmusikerien valtaisa ryhmä, joten hampurilaisten valmistumisaika olisi ollut yli puoli tuntia.

Jäljellä on nyt enää viimeinen etappi. Meillä oli suunnitelmissa löytää joku kiva frisbeegolf-rata, mutta sää ei todellakaan suosinut tätä ajatusta. Vettä tuli kuin saavista kaataen. Harmitti, että mukaan ei ollut sattunut tulemaan nuotiontekotarpeita, olisi voitu suorittaa sekin tehtävä siinä samalla. Vain pienen mutkan kautta kotimatkan varrelta löytyi kuin löytyikin juuri oikea kohde.

Käsittämätöntä, että näin hieno vesiputouspaikka on ollut näin lähellä ihan aina, emmekä ole tienneet siitä! Tästä pitäisi puhua enemmän. Käykää kaikki nauttimassa tästä kuvankauniista paikasta ja iloitkaa veden jylinän tuomasta rauhasta. En laita itse koskea kuvaan, etten pilaa yllätystä.

Road trip oli aivan mahtava tapa aloittaa kesäloman ensimmäinen osa. Tuntui, että lomaa olisi jo takana pidempäänkin, kun saavuttiin kotiin ja pujahdettiin peiton alle. Kokonaismatka 553 kilometriä ja aikaa kului noin 13 tuntia. Askeleita 14000 ja kilometrejä yhteensä noin 11. Kiipeämistäkin melko paljon. Voin suositella ihan jokaista näistä kohteista lämpimästi ja ilolla.

Suoritetut (ja yritetyt) tehtävät (ja kartutetut tehtävänosat):
– 35. vieraile taianomaisessa paikassa
– 119. vieraile tiekirkossa (ei onnistunut)
– 194. ota valokuva telkästä (vaikka telkkä oli ehditty kuvata jo aiemminkin kertaalleen)
– 274. samaistu mäyrään (puunrungon läpi ryömiminen ja mäyrämäisesti siitä innostuminen on pakko laskea!)
– 381. huurruta tuoppi ja juo siitä valitsemaasi nestettä (kirpparilta löytyi tuoppi, jotta saadaan tämä tehtävä suoritettua)
– 45. vieraile luonnonperintösäätiön suojelemalla alueella
– 55. Tee roadtrip 8 jännittävällä pysähdyksellä
– 72. Tee kasvio (muutama kasvi poimittu mukaan matkalta)

Kuulkaa nyt se on tehty. Ratkaisin Rubikin kuution. Enpä ollut tätä aikaisemmin yrittänyt, mutta nyt se on tehty!

Patsa meinasi eilen illalla, että hän kyllä ratkaisee kuution salat. Noin 15 minuuttia myöhemmin kävikin niin, että Patsa luovutti ja otin tilanteen haltuun.

Kolme tuntia myöhemmin, lukuisten uudelleenaloitusten jälkeen jouduin silmät ristissä luovuttamaan. Päätin kuitenkin jo heti, että tämä ei todellakaan jää tähän ja tänään työpäivän jälkeen kohtasin tämän nemesiksen uudelleen.

Tiesittekö muuten, että arkkivihollisesta paljon käytetty nimitys nemesis on kreikkalaisesta mytologiasta jumalaisen koston henki. Nemesiksen uskottiin tulevan erityisesti niiden luo, jotka sortuivat hybrikseen. Hybris on modernissa maailmassa liiallista itsevarmuutta ja -luottamusta – voidaan ehkä ajatella että myös tyhmänrohkeus olisi hybristä. Antiikin kreikassa hybris oli kuitenkin vähän vakavampi juttu, ja sen tekijä pyrki alentamaan toisia ylentääkseen itsensä. (lähteenä tällä kertaa wikipedia, koska nyt ei ole kyseessä tieteellinen julkaisu: https://fi.wikipedia.org/wiki/Hybris https://fi.wikipedia.org/wiki/Nemesis_(mytologia))

Pienen adhd-hypyn jälkeen takaisin itse asiaan eli kuutioon ja sen ratkaisuun! Pienen virkistävän juoksulenkin jälkeen kuutio odotti sohvan käsinojalla. Wikipedian artikkeli, redditin ohje, muutama youtube-video – näistä ei ollut mitään iloa. Pääsin aina samaan vaiheeseen, vain viimeiset neljä kulmaa olivat väärillä paikoilla tai väärin päin. Yksi käännös väärin -> koko homma alusta.

No, uskaltaisin väittää, että ratkaisemisen lisäksi alan nyt jopa vähän ymmärtää Rubikin kuution sielunelämää. Löysin aivan huikean ohjeen: https://ruwix.com/the-rubiks-cube/how-to-solve-the-rubiks-cube-beginners-method/. Tämän ohjeen avulla tajusin lopulta, mitä oli mennyt vikan kerroksen ratkaisemisessa pieleen ja ah, viimeinen käännös liu’utti kaikki palaset niin kauniisti paikoilleen.

Ratkaisin Rubikin kuution. Kiitos ja kumarrus.

Ajattelin ensin, että 70 sivua voi olla aika tiukka suoritus, kun lukemisaikaa on lähinnä siirtymissä ja ruokatauolla töissä. Lähdin kuitenkin rohkeasti yrittämään ja huomasin, että itse asiassa 70 sivua tulee aika nopeasti ja vaivatta.

Lukuhaasteeseen kirjattu Sitruunapuiden aika, jonka on kirjoittanut Zoulfa Katouf, Anna Soudakovan Haikara levittää siipensä sekä lukuhaasteen Ella-Maria Nuttin Puiden luo ovat tuoneet nämä 70 sivua per päivä mukavasti. Yleensä mulla on kesken aina useampi kirja, vaihtelu virkistää!

Vaikea tehtävä 69. lue 70 sivua päivässä viikon ajan, suoritettu ajalla 4.-10.6.

Meillä juhlittiin touko-kesäkuun vaihteessa ylioppilasta ja siihen liittyen saatiinkin paukutettua monenmonta tehtävää valmiiksi. Tässä siis Emilian raportti aiheesta.

Juhliin valmistautumiseen ei ollut ihan kamalan paljon aikaa, monenlaisen sähläyksen ja säätämisen seurauksena. Edeltävällä viikolla monet olisivat varmasti tehneet jotain järkevää, mutta minä tietenkin tuunasin esitysasua ja lyhensin juhlamekkoa. 😀

Ylioppilastilaisuudessa pääsin jo heti ruksimaan ensimmäisen tehtävän 318. laula jokin virsi. Suvivirsi on jokavuotinen klassikko, ja laulan sen ilolla.

Esitysasusta tuli aivan upea, vaikka itse sanonkin. Voisin jopa hankkia ihan uuden uran esitysasuompelijana. Puvun pohjana oli töistä second handina ostettu vanha h&m:n juhlamekko. Kangaskaupasta löytyi täydellisen värinen satiinikangas, jolla saatiin helma kellotettua. Lopuksi ratkoin kaikki harso-hörsylät alkuperäisestä mekosta pois ja tein niin hameen osista kuin hörsylöistäkin frillahelmat kaikkiin mahdollisiin kohtiin. Kuva olis kiva, se lisättäköön mukaan pian! Piste siis kohdalle 250. tuunaa jokin vaate.

Juhlan kohteen juhlamekon lyhennykseen löytyi omista varastoista lanka, joka oli aivan täydellistä. Helman ompelin hyvin muinaisilla käsinompelutekniikoilla, joita tuli opeteltua merirosvopaitaa Bernadette Bannerin videoiden avulla. Niin esiintymis- kuin juhla-asustakin saadaan pisteitä käsityötekniikoihin vaikeiden tehtävien nro 76:een.

Ompelutöiden lisäksi juhliin valmisteltiin tietenkin kaikenlaista tarjottavaa. Uskaltaisin väittää, että näistä ei ole kuvaa ei niin mistään vaiheesta, mutta joka tapauksessa tehtäväpisteitä ropisee täältäkin.

Kokeilin lusikkaleipiä ensin vegaaniseen rasvaan ja gluteenittomaan jauhoon. No sehän oli melkoinen floppi, joten tästä ruksittiin piste 102. pety johonkin. Pettymys lannisti hetkeksi, mutta sitten päätin nousta murheen alhosta ja yrittää uudelleen. Normijauhoin ja vegaanisen rasvan kanssa lopputulos oli ruskistetun voin maun puuttumista lukuunottamatta mainio. Nuorimmaisen kanssa sitten täytettiin lusikkaleipiä aprikoosi- ja vadelmamarmeladilla ja kieriteltiin sokerissa. Lopputulos herkullinen ja piste myös kohdasta 259. leivo lusikkaleipiä.

Tehtävä nro 235. leivo jotain vegaanista sai runsaan sadon, sillä suurin osa juhlien leivonnaisista ja muusta tarjottavasta oli vegaanista! Tarjolla oli vegaanisia lusikkaleipiä, suklaahippukeksejä, raparperipiirakkaa ja new york juustokakkua. Sanoisin, että leipomispiste ruksittu.

Myös Patsa osallistui piste- ja juhlatalkoisiin ja kokeili meille täysin uutta kasvisruokareseptiä. Juhliin valmistui tehtävän 65. uusi kasvisruoka eli green goddess perunasalaatti. Tein myös itse aivan herkullista couscous-salaattia, joka sekin täyttää uuden kasvisruuan kriteerit!

Patsa nappasi pisteet myös sovitettuaan juhlia varten tuunattua mekkoa. Mekko ei ihan mahtunut. Tehtävä 154. sovita itsellesi epätyypillistä vaatetta, suoritettu.

Vaikeiden tehtävä 17. leivo 15 erilaista piirakkaa korkattiin myös juhlavalmisteluissa. Juhliin valmistui kasvis-, sieni- ja raparperipiirakat. Tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin piirakkasuossa! Näitä piirakoita auttoi leipomaan kisaajatoveri Keiju, eli piirakkakisa on kovassa vauhdissa!

Tehtävä 271. leivo kakku, valmistui luonnollisesti myös juhlien yhteydessä. Tarjolla oli niin kinuskikakkua kuin juustokakkuakin.

Helpoin valmisteltava tarjottava oli porkkanat ja kurkut dipin kanssa, näitä toivoi erityisesti kuopuksemme. Tehtävä 262. tee dippivihanneksia tuli siis myös suoritettua juhlavalmisteluiden yhteydessä.

Totta kai juhlissa täytyy tarjottavan ja juhlan kohteen lisäksi olla myös koristeita ja valitsimme mahdollisuuden taklata tehtävän 140. osallistu vieraslajitalkoisiin. Lasten koulun kääntöpaikka pullistelee lupiinia ja keräsimme niin paljon kuin saimme kulkemaan. Juhlien jälkeen lupiinit lähtivät tuottamaan energiaa jätteenpolttolaitokselle.

En koskaan lakkaa kynsiä, töissä lakat kuluvat nopeasti ja en myöskään muista poistaa lakkaa kynsistä, joten kynnet näyttävät sitten aika erikoisilta lakan kuluessa itsekseen pois. Näihin juhliin halusin kuitenkin repäistä ja näin siis tehtävä 107. lakkaa kynnet, on myös toteutettu.

En ole kovin hyvä puhumaan yleisön edessä, mutta toki esikoislapsen juhlapäivänä sitä repeää melkoisiin suorituksiin. Maljapuhe oli todellakin näköiseni, sekava ja lopulta minua pyydettiin lopettamaan, asia tuli jo selväksi. Tehtävä 177. pidä maljapuhe juhlissa, check.

Juhlien suurin sankari, ylioppilas ja 20-vuotias kerää legoja. Aika upeaa oli, kun juuri satuin löytämään töistä kierrätettynä pari lego-settiä, jotka puuttuivat kokoelmasta. Tehtävä 189. anna kierrätetty lahja, tuli siis suoritettua siinä samalla!

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä suoritimme tehtävän 300. tee jotain, mikä tekee jonkun nuoren iloiseksi – sillä juhlat olivat suuri onnistuminen ja kaikkinensa esikoislapsemme tuli niistä todella iloiseksi.

Yhteensä juhlissa suoritettiin siis kokonaiset 14 tehtävää! Aivan fantastiset juhlat ja huikea pistesaldo.

Tosi vaikea tehtävä, josta pitäisi ehdottomasti saada lisäpisteitä, jos haluaa oikeasti syödä aina vain yhtä ja samaa jäätelöä (tai yhtään mitään).

Joka tapauksessa aion kovasti yrittää. Eli 20 jäätelömakua tulossa.

1. Kesän ehdoton ykkössuosikkijätski eli Friidun Sweet Liquorice -tuutti. Saatavilla hyvin varustelluista lähikaupoista. Tämä ei ole maksettu mainos, mutta mainostaisin (ja instassa mainostinkin) tätä mielelläni. Tosi hyvää. Tosi vegaanista. Kaikin puolin herkullista. Söisin vain tätä jätskiä koko kesän, mutta kilpailun nimissä taitaa olla pakko laajentaa.
2. Kesän toka jätski Friidun minttu-suklaa-keksijätski eli klassikko-puffetin vegaaninen versio. Tosi tosi hyvää tämäkin.
3. Tiiriön ABC:n pihan jätskikiskalta valitsin sitruuna-lakritsin. Se oli tosi hyvää, klassikko.
4. Haagan alppiruusupuiston ulkopuolelle oli parkkiutunut laumoittain jätskimyyjiä. Valittiin gelatoja valmistava kärry ja mun valinta oli vegaaninen appelsiini (tosi herkullista, kevyt ja raikas). Maistoin myös pistaasijätskiä, lasketaanko?
5. Friidun vegaaninen blonde liquorice with blonde coating. Tää on ihan ok, mutta ei lähellekään yhtä hyvä kuin sweet liquorice.
6. Ingmanin Madagaskarin vanilja yhdessä kirsikkapiirakan kanssa.

Monesti oon miettinyt, että pitäisi tehdä käsityö sään pohjalta. Ihmiset neulovat peittoja ja tekevät tilkkutäkkejä keskilämpötilojen pohjalta.

Mulla riittää huonosti keskittymiskyky pitkäjänteiseen tekemiseen, joten täkkien ja vilttien tekeminen on jäänyt. Sääpäiväkirjaa kuitenkin voin tehdä kuukauden ajan! Aion tietenkin tehdä tätä omaan tyyliin eli multa ei tule päivän keskilämpötiloja tai sademääriä millilleen.

4.6. heräsin aamulla siihen että oli kuuma, töissä oli ilmastoinnin käynnistyttyä mukavan viileää ja ulkona en tykkää -lämmintä.

5.6. Kosteaa kuin suossa, mutta ihanan viileää. 4 metrin kankaan silityksen jälkeen valuu silti hiki selkää pitkin.

6.6. Sataa vettä, ihan oikeesti maa on märkä ja on lätäköitä ja sataa vettä!

7.6. Ihan melkein tuli hiki, kun auringossa juostiin Hämeenlinnan frisbeegolf-rataa ylös ja alas. Aika sopiva sit kuitenkin, ihan kelpo kesäsää.

8.6. Sanoisin, että sää oli tänään ihan kiva. Ahdistuskohtaus oli aika rajuna päällä, joten paras havainto säästä on iltalenkiltä noin klo 22, jolloin hihattomalla topilla ja lyhyillä shortseilla pärjäsi hienosti.

9.6. Ihan en meinannut uskoa silmiäni, kun kävin varastossa työpäivän aikana ja ihmiset ravistelivat itsejään kuin koirat. Vettä tuli sisälle asti lätäkköinä. Ihana, kun sataa!

10.6. Aamulla päivä valkeni tosi harmaana, mutta töiden jälkeen ulkona paistoi ihana aurinko. Mulle just sopivan lämmintä, auringossakin oli mukava kävellä Haagan rhodopuistossa (arboretum mainittu!).

11.6. Tänään oli kuuma, kun aamulla heräsin. Nyt illalla ei enää kyllä arvaisi, kun harmaus puskee sisään ikkunoista. Oli kuitenkin tosi kiva lenkkeilysää!

12.6. Yö oli mukava, ulkona satoi kovasti ja sai nukkua villapeiton alla. Tykkään siitä, koska peitto on ihanan painava. Kauppakeskusten ilmastointi on sellainen, joka ei oikein pysty taklaamaan ilman kosteutta. Töissä oli niin hiostavaa, että hiki vaan valui selkää pitkin. Ei siis kuumaa, mutta tosi tosi kosteaa tänään.

13.6. Road Trip -päivä! Sääennusteessa lämpötilat koko reissun varrella alle 20 ja kuivaa. Lämpötilat olivatkin oikein mukavat, mutta vettä tuli kuin saavista kaataen. Onneksi ei olla tehty sokerista ja selvittiin sateista sateenvarjojen avulla.

14.6. Mukavan viileä kotipäivä tiedossa! Jos ei olisi ollut niin tuulista, oltaisiin menty frisbeegolf-radalle, mutta nyt pitää ottaa ihan levon kannalta. Ruokakaupassa ei tuulisuus onneksi haittaa!

15.6. Nautin näistä päivistä, kun muut toivovat lämpimämpää. Mulle juuri sopivan lämmintä ja jaksaa hyvin myös liikkua. Tänäänkin sopivasti juoksulenkille ei kuumaa eikä liikaa aurinkoa!

16.6. Tänään ei erityisen kuumaa, aika kiva sää. Palstalla puuhailuun riitti hyvin energiaa! Kastella ei juuri tarvinut, koska keskiviikolle oli luvattu sadetta!

17.6. Kyllä kiitos, sataa vettä ja on vilpoisaa. Kotona siivouspäivää viettämässä, koska mitäpä muutakaan sadesäässä.

18.6. Tänään oikein kiva sää. Ei ollenkaan liian kuuma ja jaksoi hyvin myös juoksulenkin metsässä! Palstalla kastelua illasta, ettei viikonloppuna tarvitse.

19.6. Huikea juhannussää. Ei liian kuumaa, mutta aurinkoista koko päivän ihan iltaan asti.

20.6. Kotkassa ja Porvoossa tänään, frisbeegolfradalla oli oikein sopivaa, kun aurinko piilotteli osin pilvien takana. Hiki tuli kyllä, kun käveltiin Meripuistossa. Pystyin istumaan ilta-aurinkoisella terassilla kuitenkin, ja se on jo jotakin!

21.6. Hui kun kuuma. Ilmalämpöpumpulla oli tänään käyttöä. Mutta illalla pystyi kuitenkin ulkoilemaankin ja yöllä alkoi olla oikein sopivaa. Aamuyöstä jopa vähän vilpoisaa ja piti ottaa viltti lisäpeitoksi lakanan kaveriksi.

22.6. Ilmalämpöpumppua ei tarvinut laittaa päälle koko päivänä. Palstalla illalla oli oikein sopivaa, ei yhtään liian kuumaa. Kastella piti, koska vasta keskiviikolle luvattu sadetta.

23.6. Ihanan sopiva lämpö koko päivän! Aurinkoa tuulta ja puolipilvien varjoja. 

24.6. Jee, aivan hillitön vesisadepäivä! Ja kuitenkin illalla pilvet rakoilivat ja aurinkokin pääsi pilkahtelemaan kävelyn aikana.

25.6. Ihana puolipilvinen päivä, hiukan tuulinen ja illalla satpoikin kunnolla.

26.6. Kotona lämpötila 25 astetta. Aivan liian kuuma, töissä aamulla niin tuskallisen kosteaa ja kuumaa, että melkein itkettää. Iltapäivällä Nokkalan terassilla on kuuma, mutta aurinko ei paista, joten kiva istua suunnittelemassa kesälomareissua.

27.6. Eilisen ylikuumenemisen jälkeen laitettiin tänään ilmalämpöpumppu ajastimella päälle. Aamulla oli ihanan viileää herätä. Kuuma, autereinen kesäpäivä.

28.6. Aamulla oli hikinen olo. Ulkona oli kuitenkin ihana kesäsadepäivä. Vähän yli 20 asteen lämmössä tarkeni mainiosti kävellä hihattomassa topissa ja shortseissa. Lepopäivä villasukan neulomisen parissa ilmalämpöpumpun viileässä.

29.6. Siis mikä kuumuus. Aamulla töissä tuntui kuin valuisin lattialle lätäköksi. Ei toivoakaan, että jaksaisi tehdä mitään ulkona. Harmittaa.

30.6. Tänäänkin on kuuma päivä, mutta töissä oli helpompaa. Ilmastointi on arkisin päällä pidempään, joten aamullakin se tehoaa nopeammin. Illalla ulkona oli aika ihanaa. Aurinko sirottui pilvien takaa ja kävi mukava tuuli.

1.7. Autereisia pilviä kaikkialla. Lämmintä muttei sietämtöntä. Olen toiveikas, että pääsisi jo ulos liikkumaan. Jee!

2.7.

3.7.